6. syyskuuta 2008
Videoterveiset - Chapter 8
Amsterdamista ajelimme rauhalliseen tahtiin, tarkoituksena seuraavana päivänä tavoittaa Berliinin pohjoispuolella majaileva entinen keskitysleiri Sachenhausen. Pysähdyimme noin matkan puolivälissä valitsemaamme yöpymiskaupunkiin Magdeburgiin(jossa muuten tehdään mm. Artemesia Absinthumilla terästettyä väkijuomaa.)
Sachenhausen oli itsekullekin pysäyttävä paikka. Uskomattoman laajalla alueella on keskitysleirin lisäksi ollut SS-joukkojen majoitusta ja ajoneuvokalustoa. Alueella on museoituna keskitysleirivankien vanhoja parakeja, joissa elinolosuhteet 40-luvulla eivät olleet mitään hotellimajoitukseen verratavaa, sekä muutama hirsipuu, jäänteet kaasukammiosta ja neljästä uunista, joissa murhatut ruumiit poltettiin. Kaiken kaikkiaan paikka, jossa kuuden vuosikymmenen takainen todellisuus iskee päin kasvoja.
Sachenhausenista jatkoimme samana päivänä kohti Berliiniä, ja vielä tuntematonta majoituspaikkaa. Pienen konfiguroinnin jälkeen löysimme kuitenkin ilahduttavan halvan ja hyvällä paikalla olevan hotellin, josta suunnittelimme tekevämme pistohyökkäyksiä kaupunkin eri kohteisiin. Kaikki perusnähtävyydet tuli tietenkin kierrettyä, eli Alexanderplazin tv-torni, Brandenburgin portti, Valtiotalo, sekä Berliinin muurin jäänteet tuli nähtyä. Berliinissä tarkoitus oli myös tavata yläasteluokkatoverimme Tuukka, joka on Saksan kaksijakoisessa pääkaupungissa asunut seitsemisen kuukautta. Tuukan opastuksella kävimmekin ehkä koko kaupungin hienoimmassa paikassa, ihmettelemässä Treptower Parkissa sijaitsevaa Neuvostoliiton sodan voiton kunniaksi rakentamaa, järkyttävän laaja-alaista ja mahtailevaa muistomerkkiä, jota voi oikeastaan luonnehtia isoksi keskisormeksi Saksalaisia kohtaan(juuri tästä syystä kyseistä muistomerkkiä ei mainittu turistioppaassa.)
Tästä hienosta paikasta hopeisen haikalan nokka kääntyi kohti sitä matkan viimeistä etappia - inhoittavaa Rostockia. Berliinistä Rostockiin matka taittuikin hyvällä tahdilla ja satamassa oltiin hyvissä ajoin, noin 21:20. Laivaan päästiinkin ajamaan sisään sitten 00:45. Tässä vaiheessa väsymys olikin aika mahtipontinen johtuen siitä, että hotellihuone oli pitänyt luovuttaa jo kymmeneltä aamulla.
Tässä kuitenkin tilanne tällä hetkellä.. myöhemmin lisää löpinää ja videota.
Videoterveiset - Sveitsi special (Chapter 6)
Tässä pieni pläjäys Sveitsin julmien, mutta kauniiden maisemien kunniaksi.
1. syyskuuta 2008
Videoterveiset - Chapter 5
Tässä taas uutta videota jo vähän aikaa sitten tapahtuneesta. Ikävä kyllä Euroopassa ei ole niin tylsää, että jaksaisi ihan liian usein istua montaa tuntia koneella editoimassa videota. Näin ollen pätkät tulevat myöhässä muutamia päiviä. Tämä video käsittelee reittiä Barcelonasta Milanoon ja seuraava pätkä sitten varmaan matkaa Milanosta Treppendorfiin tai Amsterdamiin (nykyinen sijainti).
Nettiyhteydet edelleen vähän kiven takana, mutta nyt kahden päivän jälkeen päätettiin hengähtää hetki ja ottaa 3e/24h maksava wlan tästä leirintäalueen kahvilasta.
Amsterdam on jälleen hieno kaupunki ja täysin erilainen muihin verrattuna. Hollannin lainsäädäntö tekee kaupungin katujen päivittäisestä elämästä hieman erilaista esimerkiksi Helsinkiin verrattuna. Tupakkaa ja alkoholia myydään 16-vuotiaille, pilvenpoltto tuntuu olevan paikallisille sama kuin kahvin juonti työpaikalla suomalaisille, näyteikkunoissa ei illalla kiillä pradan laukut vaan neonkeltaiset alusvaatteet ja katujen mustat miehet myyvät feikkilaukkujen ja kellojen sijasta sitten niitä aineita, joita ei saa myydä. Itselle paikka oli aika yllätys juuri katukuvan erilaisuuden takia. Toisaalta ihmiset ovat äärimmäisen kohteliaita ja mukavia. Sivusta seuratessa ei voi kuin ihmetellä meininkiä ja nautiskella suomalaisille keittiöfilosofeille paremmin sopivaa ainetta - olutta.
Tänään on viimeinen ilta Amsterdamissa ja huomenna aamusella nokka kääntyy takaisin Saksaan ja todennäköisesti jonnekin 735km päähän Dresdeniin, jossa taas mahdollisesti leirintäalueelle. Dresdenin muutama nähtävyys tulisi tarkastaa aamusella ja sitten siirtyä samana päivänä Berliiniin, jossa saatamme saada ihan opastustakin kaupungin ihmeistä.
Mutta Camping Zeeburg kuittaa tältä erää ja kiitos 1000 kävijän rajan rikkoutumisesta!
/onni
30. elokuuta 2008
Los Olivos Calling!
Terve!
Internetin puutteen vuoksi päivittely on jäänyt vähän vähemmälle, mutta Nizzan jälkeen suuntasimme siis kohti Milanoa, mutta pysähdyimme toki ensin Monacossa, jossa kiertelimme noin kolmen tunnin ajan ympäri valtiota katsellen halpoja veneitä ja autoja. Maistoimme myös vähän ruhtinaskunnan ruokia satama-altaan vierellä. Muutama kuva ja video saatiin Monacosta napattua, mutta niitä päivitellään vähän myöhemmin (Todennäköisesti Amsterdamissa).
Milanossa meitä odotti halpa, joskin askeettinen majoitus, jossa ilmastoinnin hoiti pyörivä tuuletin ja suihkuhuoneen virkaa toimitti ehkä yhden neliön koppi, jossa pöntön ja suihkun lisäksi oli luonnollisesti myös 10cm vettä lattialla. Tila paheni entisestään, kun samaan majoitukseen eksyi venäläisiä turisteja. Kaksi yötä saatiin joka tapauksessa kulumaan ja Milanon nähtävyydet sekä ostosmahdollisuudet tulivat käytyä läpi. Kaiken kaikkiaan hieno kaupunki, jossa autoja on vähän liikenteessä, johtuen todennäköisesti metron halpuudesta. Los Olivos suosittelee Milanoa myös keski-ikäisille tai sitä vanhemmille ihmisille. Rauhallinen ja edullinen (paitsi baarioluen ja pradan liikkeen suhteen) kaupunki, jossa ruoka maistui niin hyvältä, että on helppo yhtyä Berlusconin mielipiteeseen suomalaisesta ruoasta.
Milanosta suuntasimme siis nopeasti (ja aikaisin aamulla) Sveitsiin, Liechtensteiniin ja Itävaltaan ja maksoimme sveitsin rajalla 30e suuruisen tietullin. Tiemaksu unohtui kuitenkin siinä vaiheessa, kun reitti vei alppien läpi ja huikeat maisemat sekoittivat pollan lopullisesti. Aivan uskomaton tie ja uskomattomat tunnelit, joita ajaessa (Steppenwolfin Born to be wildin soidessa taustalla) karvat nousivat pystyyn. Tien upeudesta kertoo se, että sveitsistä on lähes puolen tunnin pituinen keskeytymätön videopätkä tallentunut kameralle. Saksan puolelle päästyä nokka kääntyi kohti Bodensee-järveä ja Lindaun kaupunkia, jossa tarkoituksena oli tutkia uintimahdollisuutta. Lindau oli kuitenkin aivan liian kiireinen paikka tuohon tarkoitukseen ja päädyimmekin vain ostamaan Lidlistä lisää sangriaa, joka espanjan jälkeen oli jo päässyt loppumaan. Lindausta siirryimmekin nopeasti vapaiden nopeuksien moottoritielle, joka vei meidät kohti Treppendorfin kylää ja kohti maailman parasta huvipuistoa (Thomannin musiikkikauppaa).
Treppendorfissa nukuimme yömme viihtyisässä gasthausissa ja söimme turkkilaispaikan (jonka seinällä oli kortti "Talvisesta Joutsasta") tarjoamaa döner kebabbia ennen siirtymistä paikalliseen biljardibaariin, jonka jäseniksikin päädyimme (kanta-asiakaskortti löytyy taskusta).
Aamulla kävelimme sisään Thomannin liikkeeseen, jossa 22-vuotias papparakin tunsi itsensä jälleen lapseksi. Järkyttävä määrä kitaroita, rumpuja, saksofoneja, pianoja, mikseripöytiä, valoja, savukoneita ja mitä tahansa mieleen tulee! Ja kaikkea sai testata! Kiertelimme liikettä noin 5 tuntia emmekä nähneet vielä juuri mitään. Tänne voisi varata vaikka viikon... tai vuoden.
Treppendorfista lähdimme vähän ennen klo 17 ajamaan kohti Kölniä, jonne saavuimme vähän ennen yhdeksää hirveiden ruuhkien (STAU!!) varjostaessa matkan kulkua. Löysimme mahtavan leirintäalueen, joka maksoi kolmelta hengeltä teltta- ja autopaikkoineen yhteensä 24 euroa. Pistimme teltan paikalleen, ostimme alueen baarista pari olutta ja suuntasimme Reinin rantaan aivan telttamme vieressä. Pistimme rannalle nuotion pystyyn ja istuimme siinä ihmettelemässä yli 4 tuntia.
Tänä aamuna (ja tällä hetkellä) ensimmäisen ajovuoron itselleen saanut nukkuu vielä teltassa ja minä ja pasi tultiin tähän leirintäalueen koneelle tekemään päivitystä. Tästä olisi tarkoitus siirtyä sitten jossain vaiheessa päivää Amsterdamiin ja viettää sielä vähän pidempi levähdystauko ennen palaamista takaisin Saksaan ja Berliiniin (sekä mahdollisesti ennen sitä Dresdeniin), josta siirrymme sitten perjantai-illaksi Rostockiin ja meitä odottavaan autolauttaan. Lautta lähtee lauantaina aamuyöstä klo 3:30 ja on perillä sunnuntaiaamuna klo 6:30. Internet maksaa tässä 2 euroa tunti, joten allekirjoittanut tulee myös vastailemaan henkilökohtaisiin viesteihin jossain vaiheessa päivää. Nyt kuitenkin hetkeksi Auf Wiedersehen!
Internetin puutteen vuoksi päivittely on jäänyt vähän vähemmälle, mutta Nizzan jälkeen suuntasimme siis kohti Milanoa, mutta pysähdyimme toki ensin Monacossa, jossa kiertelimme noin kolmen tunnin ajan ympäri valtiota katsellen halpoja veneitä ja autoja. Maistoimme myös vähän ruhtinaskunnan ruokia satama-altaan vierellä. Muutama kuva ja video saatiin Monacosta napattua, mutta niitä päivitellään vähän myöhemmin (Todennäköisesti Amsterdamissa).
Milanossa meitä odotti halpa, joskin askeettinen majoitus, jossa ilmastoinnin hoiti pyörivä tuuletin ja suihkuhuoneen virkaa toimitti ehkä yhden neliön koppi, jossa pöntön ja suihkun lisäksi oli luonnollisesti myös 10cm vettä lattialla. Tila paheni entisestään, kun samaan majoitukseen eksyi venäläisiä turisteja. Kaksi yötä saatiin joka tapauksessa kulumaan ja Milanon nähtävyydet sekä ostosmahdollisuudet tulivat käytyä läpi. Kaiken kaikkiaan hieno kaupunki, jossa autoja on vähän liikenteessä, johtuen todennäköisesti metron halpuudesta. Los Olivos suosittelee Milanoa myös keski-ikäisille tai sitä vanhemmille ihmisille. Rauhallinen ja edullinen (paitsi baarioluen ja pradan liikkeen suhteen) kaupunki, jossa ruoka maistui niin hyvältä, että on helppo yhtyä Berlusconin mielipiteeseen suomalaisesta ruoasta.
Milanosta suuntasimme siis nopeasti (ja aikaisin aamulla) Sveitsiin, Liechtensteiniin ja Itävaltaan ja maksoimme sveitsin rajalla 30e suuruisen tietullin. Tiemaksu unohtui kuitenkin siinä vaiheessa, kun reitti vei alppien läpi ja huikeat maisemat sekoittivat pollan lopullisesti. Aivan uskomaton tie ja uskomattomat tunnelit, joita ajaessa (Steppenwolfin Born to be wildin soidessa taustalla) karvat nousivat pystyyn. Tien upeudesta kertoo se, että sveitsistä on lähes puolen tunnin pituinen keskeytymätön videopätkä tallentunut kameralle. Saksan puolelle päästyä nokka kääntyi kohti Bodensee-järveä ja Lindaun kaupunkia, jossa tarkoituksena oli tutkia uintimahdollisuutta. Lindau oli kuitenkin aivan liian kiireinen paikka tuohon tarkoitukseen ja päädyimmekin vain ostamaan Lidlistä lisää sangriaa, joka espanjan jälkeen oli jo päässyt loppumaan. Lindausta siirryimmekin nopeasti vapaiden nopeuksien moottoritielle, joka vei meidät kohti Treppendorfin kylää ja kohti maailman parasta huvipuistoa (Thomannin musiikkikauppaa).
Treppendorfissa nukuimme yömme viihtyisässä gasthausissa ja söimme turkkilaispaikan (jonka seinällä oli kortti "Talvisesta Joutsasta") tarjoamaa döner kebabbia ennen siirtymistä paikalliseen biljardibaariin, jonka jäseniksikin päädyimme (kanta-asiakaskortti löytyy taskusta).
Aamulla kävelimme sisään Thomannin liikkeeseen, jossa 22-vuotias papparakin tunsi itsensä jälleen lapseksi. Järkyttävä määrä kitaroita, rumpuja, saksofoneja, pianoja, mikseripöytiä, valoja, savukoneita ja mitä tahansa mieleen tulee! Ja kaikkea sai testata! Kiertelimme liikettä noin 5 tuntia emmekä nähneet vielä juuri mitään. Tänne voisi varata vaikka viikon... tai vuoden.
Treppendorfista lähdimme vähän ennen klo 17 ajamaan kohti Kölniä, jonne saavuimme vähän ennen yhdeksää hirveiden ruuhkien (STAU!!) varjostaessa matkan kulkua. Löysimme mahtavan leirintäalueen, joka maksoi kolmelta hengeltä teltta- ja autopaikkoineen yhteensä 24 euroa. Pistimme teltan paikalleen, ostimme alueen baarista pari olutta ja suuntasimme Reinin rantaan aivan telttamme vieressä. Pistimme rannalle nuotion pystyyn ja istuimme siinä ihmettelemässä yli 4 tuntia.
Tänä aamuna (ja tällä hetkellä) ensimmäisen ajovuoron itselleen saanut nukkuu vielä teltassa ja minä ja pasi tultiin tähän leirintäalueen koneelle tekemään päivitystä. Tästä olisi tarkoitus siirtyä sitten jossain vaiheessa päivää Amsterdamiin ja viettää sielä vähän pidempi levähdystauko ennen palaamista takaisin Saksaan ja Berliiniin (sekä mahdollisesti ennen sitä Dresdeniin), josta siirrymme sitten perjantai-illaksi Rostockiin ja meitä odottavaan autolauttaan. Lautta lähtee lauantaina aamuyöstä klo 3:30 ja on perillä sunnuntaiaamuna klo 6:30. Internet maksaa tässä 2 euroa tunti, joten allekirjoittanut tulee myös vastailemaan henkilökohtaisiin viesteihin jossain vaiheessa päivää. Nyt kuitenkin hetkeksi Auf Wiedersehen!
26. elokuuta 2008
Ranskalaiset... majoneesilla
Helou!
Eli päästiin näpsäkästi parin yön jälkeen Barcelonasta pois. Kaupunki oli mahtava ja mielenkiinto vaihtoa kohtaan kasvoi jopa minulla. Barcelonaan pitää päästä uudemmankin kerran. Nähtävää löytyy varmasti jokaiselle, kun kaupungissa on menon ja meiningin ja toimivan metroverkoston lisäksi myös rauhallisia puistoja, rantaa ja nähtävyyksiä. Moottoripyöräkerho Los Olivos suosittelee! Käytiin tarkastamassa muutama nähtävyys, joista Juri kertoikin jo.
Seuraavana aamuna sitten poistuttiin katalonian helmestä kohti Ranskan rajaa minun aloittaessa ajamisen, kun olin tuon jalan saanut paranneltua jo käyttökelpoiseksi.
Eilenillalla klo 18 aikaan saavuttiin Nizzaan ja päästiin järkyttävän sähläyksen jälkeen Hotel Helvetiqueen yöksi. Tänne ei todellakaan kannata tulla autolla. Ranskalainen liikenne (josta muutama kommentti tänään, huomenna tai ylihuomenna ilmestyvällä videolla..) kulminoituu Nizzaan, jossa koko kaameus tungetaan kaduille, joilla ei mahdu kunnolla edes kävellen liikkumaan. Koko ajan on joku koputtamassa ikkunaan ja valittamassa jostain ranskaksi tai vaihtoehtoisesti itse seistään 5min ruuhkassa, jossa torvikonsertti on päätä huumaava. Älkää tulko tänne autolla (varsinkaan sellaisella, jossa on Espanjan kilvet)! Ranskalaiset ajaa maanteillä uskomattoman HITAASTI ja kaistan vaihto vie ainakin kilometrin puhumattakaan "ohituksesta" joka yleensä tyssää siihen vierelle, vaikka ohitettava hidastaisi vauhtia. Kaupungissa taas tuntuu, että tuo hitaus moninkertaistuu ja liikenne yksinkertaisesti vain seisoo sillä ainoalla kaistalla, jonka leveys on sitä luokkaa, ettei kättä kannata ikkunasta pistää ulos. Ainakin niin kauan jonotetaan rauhallisesti, kunnes ulkomaalainen seisoo 30 sekuntia kadun varressa ja heittää kassit hotellin aulaan. Yhtäkkiä kaikilla onkin järkyttävä kiire ja torvet soi. Hotellinomistajakin jo puoliksi haukkui ranskalaiset. ;)
Tarkoituksena oli olla täällä toinenkin yö, mutta joku tuntematon suuruus (Madonna) pitää täällä konsertin, jonka vuoksi kaikki yöpaikat on varattu. Siispä suuntaamme tästä tunnin päästä Monacoon ja syömme siellä jonkun patonkiaamiaisen ja jatkamme parin tunnin ihmettelyn jälkeen matkaa suoraan pois Italiaan ja Milanoon pariksi päiväksi johonkin halpaan luukkuun.
Juri lähti vielä käymään vaatekaupassa johtuen housujen pienestä wardrobe malfunctionista (Reikä takapuolessa).
Nizza on hieno (ja kallis) kaupunki iltaisin ja aamuisin, mutta päivällä väen paljous ja tilan puute saavat normaalin sosiaalikammoisen suomalaisen hikoilemaan muustakin kuin kuumuudesta. Loppuun voisi todeta, että en yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi Karkki ja Satu hehkuttavat tätä paikkaa. Onhan tämä ihan suoraan naisen paratiisi, jos vaan lompakon nyörit antavat myöden. Miehet istuvat kebabilla päivät pitkät sillä välin, kun naiset tyhjentävät tilit merkkiliikkeisiin, joita Nizza tarjoaa enemmän kuin edes yksi nainen jaksaa päivän aikana käydä läpi.
Nizza jäikin ehkä juuri matkabudjetin joustamattomuuden sekä autolla liikkumisen takia hieman laimeammaksi kokemukseksi, kuin esimerkiksi Barcelona, mutta kyllä tänne toisaalta tekee mieli tulla takaisin sitten, kun se oma firma seisoo tuossa Louis Vuittonin liikkeen vieressä ja oma auto on vaihtunut omaan kuljettajaan. Ratikan ja bussien toimivuutta ei päästy kokeilemaan, mutta todennäköisesti ne toimivat vähintään tuhat kertaa paremmin kuin oma auto, joka suosiolla siis jätettiin talliin seisomaan.
Nyt kuitenkin rauhallisesti kohti Milanoa, jossa epäilyttävän halpa hotelli odottaa varattuna kahdeksi yöksi...
Eli päästiin näpsäkästi parin yön jälkeen Barcelonasta pois. Kaupunki oli mahtava ja mielenkiinto vaihtoa kohtaan kasvoi jopa minulla. Barcelonaan pitää päästä uudemmankin kerran. Nähtävää löytyy varmasti jokaiselle, kun kaupungissa on menon ja meiningin ja toimivan metroverkoston lisäksi myös rauhallisia puistoja, rantaa ja nähtävyyksiä. Moottoripyöräkerho Los Olivos suosittelee! Käytiin tarkastamassa muutama nähtävyys, joista Juri kertoikin jo.
Seuraavana aamuna sitten poistuttiin katalonian helmestä kohti Ranskan rajaa minun aloittaessa ajamisen, kun olin tuon jalan saanut paranneltua jo käyttökelpoiseksi.
Eilenillalla klo 18 aikaan saavuttiin Nizzaan ja päästiin järkyttävän sähläyksen jälkeen Hotel Helvetiqueen yöksi. Tänne ei todellakaan kannata tulla autolla. Ranskalainen liikenne (josta muutama kommentti tänään, huomenna tai ylihuomenna ilmestyvällä videolla..) kulminoituu Nizzaan, jossa koko kaameus tungetaan kaduille, joilla ei mahdu kunnolla edes kävellen liikkumaan. Koko ajan on joku koputtamassa ikkunaan ja valittamassa jostain ranskaksi tai vaihtoehtoisesti itse seistään 5min ruuhkassa, jossa torvikonsertti on päätä huumaava. Älkää tulko tänne autolla (varsinkaan sellaisella, jossa on Espanjan kilvet)! Ranskalaiset ajaa maanteillä uskomattoman HITAASTI ja kaistan vaihto vie ainakin kilometrin puhumattakaan "ohituksesta" joka yleensä tyssää siihen vierelle, vaikka ohitettava hidastaisi vauhtia. Kaupungissa taas tuntuu, että tuo hitaus moninkertaistuu ja liikenne yksinkertaisesti vain seisoo sillä ainoalla kaistalla, jonka leveys on sitä luokkaa, ettei kättä kannata ikkunasta pistää ulos. Ainakin niin kauan jonotetaan rauhallisesti, kunnes ulkomaalainen seisoo 30 sekuntia kadun varressa ja heittää kassit hotellin aulaan. Yhtäkkiä kaikilla onkin järkyttävä kiire ja torvet soi. Hotellinomistajakin jo puoliksi haukkui ranskalaiset. ;)
Tarkoituksena oli olla täällä toinenkin yö, mutta joku tuntematon suuruus (Madonna) pitää täällä konsertin, jonka vuoksi kaikki yöpaikat on varattu. Siispä suuntaamme tästä tunnin päästä Monacoon ja syömme siellä jonkun patonkiaamiaisen ja jatkamme parin tunnin ihmettelyn jälkeen matkaa suoraan pois Italiaan ja Milanoon pariksi päiväksi johonkin halpaan luukkuun.
Juri lähti vielä käymään vaatekaupassa johtuen housujen pienestä wardrobe malfunctionista (Reikä takapuolessa).
Nizza on hieno (ja kallis) kaupunki iltaisin ja aamuisin, mutta päivällä väen paljous ja tilan puute saavat normaalin sosiaalikammoisen suomalaisen hikoilemaan muustakin kuin kuumuudesta. Loppuun voisi todeta, että en yhtään ihmettele, miksi esimerkiksi Karkki ja Satu hehkuttavat tätä paikkaa. Onhan tämä ihan suoraan naisen paratiisi, jos vaan lompakon nyörit antavat myöden. Miehet istuvat kebabilla päivät pitkät sillä välin, kun naiset tyhjentävät tilit merkkiliikkeisiin, joita Nizza tarjoaa enemmän kuin edes yksi nainen jaksaa päivän aikana käydä läpi.
Nizza jäikin ehkä juuri matkabudjetin joustamattomuuden sekä autolla liikkumisen takia hieman laimeammaksi kokemukseksi, kuin esimerkiksi Barcelona, mutta kyllä tänne toisaalta tekee mieli tulla takaisin sitten, kun se oma firma seisoo tuossa Louis Vuittonin liikkeen vieressä ja oma auto on vaihtunut omaan kuljettajaan. Ratikan ja bussien toimivuutta ei päästy kokeilemaan, mutta todennäköisesti ne toimivat vähintään tuhat kertaa paremmin kuin oma auto, joka suosiolla siis jätettiin talliin seisomaan.
Nyt kuitenkin rauhallisesti kohti Milanoa, jossa epäilyttävän halpa hotelli odottaa varattuna kahdeksi yöksi...
24. elokuuta 2008
Videoterveiset - Chapter 4
Videon laadusta voimme kiittää Hewlett-Packardin "laatua".
Nyt on Barcelona tultu sahailtua suuntaan jos toiseenkin, tuli nähtyä mm. Sagrada Familia, Barcelona Catedral, WTC, Camp Nou; jossa tuli nähtyä myös muutama tulevaisuuden jalkapallotähti, Parc Tres Xemeneles (kolme savupiippua? :D). Vähän ehdittiin pyöriä myös La Ramblan kävelykadulla ja Hard Rock Cafessa.
Ilmasto on muuttunut Benalmadenan rannikon tuskallisen kosteasta hieman miellyttävämmäksi, mutta kyllä täällä lämmintä silti riittää. Barcelonan rannan lämpömittari tiesi kertoa +31'C. Paikallisella metrolla liikkuminen on helppoa ja edullista. Asemia löytyy sopivasti ympäri kaupungin ja opasteet ovat selkeitä. Useimmissa vaunuissa olevat valotaulut näyttävät sen hetkisen sekä seuraavan aseman, kuten useimmissa suurkaupungeissa ympäri maailman.
Kaupungissa noin puolet on vanhoja erittäin hyvässä kunnossa olevia rakennuksia, joista osa on hiljattain restauroitu, moni on edelleen restauroinnin alla. Esimerkkinä Barcelonan katedraali, joka oli laitettu paketoitu sen verran ahkerasti, ettei se herättänyt suurempia väristyksiä kenessäkään matkalaisessa. Pienemmillä kaduilla pystyi aistimaan jopa hieman kuubalaista tunnelmaa vanhojen rakennusten ja säilytettyjen palmujen ja puiden ansiosta.
Pieniä muistoja kaupungista piti ostaa, vaikka lähes kaikki kaupat olivatkin sunnuntaina suljettu. Mukaan tarttui lähinnä paikallista jalkapalloaiheista materiaalia. Kaikki olivat kaupungista yhtä mieltä, täällähän voisi viettää vaikka seuraavan vuoden vaihdossa.
Huomenna olisi tarkoitus suunnata noin kymmenen maissa aamulla kohti Nizzaa, jonne täältä riittää matkaa n. 650 km. Parin yön jälkeen keskiviikkona suuntaamme taas tien päälle. Tarkoitus pysähtyä Monacossa ja jatkaa siitä edelleen Milanoon. Tähän asti matka on edennyt erinomaisesti, paikallisilla teillä on loppujen lopuksi aika leppoisa ja mukava ajella. Katsotaan koska löytyy seuraava WiFi-spotti, josta saadaan lähetettyä seuraavat terveiset.
Adios,
Juri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
